Salaisuuksia – jopa hävettäviä asioita minusta – yrittäjänä

Yrittäjyys ei koskaan ollut sitä mitä halusin isona – se oli jopa pelottavaa. Olin hiljainen ja ujo lapsena ja nuorena – ajattelin, että sopisin lasten kanssa tehtävään työhön, sillä olen aina pitänyt lapsista ja koin, etten ollut samalla viivalla muiden aikuisten kanssa.

Asuin kuitenkin ulkomailla n 7 vuotta -80-luvulla ja siellä pääsin kannustuksen avulla uskaltautumaan olemaan oma itseni. Viimeisin maa jossa asuin, oli Espanja jonne päädyin lomaosakemyyntiin. En ollut eläessäni myynyt mitään, saati suurilla summilla isoja investointeja lomalaisille. Uskoin kuitenkin tuotteeseen ja kykyyni myydä niitä. En yhtään tiedä mistä tämä usko tuli itseeni, mutta ehkä tuo Pohjois-Amerikkalainen malli oli kannustanut siihen.

En tiennyt mitä haluan tehdä isona, opettaminen oli yksi vaihtoehto. Tein kuitenkin sihteerin hommia eri yrityksissä ja ensimmäisen lapsen synnyttyä halusin jotain aikuisten kanssa tekemistä ja niin lähdin Tuppereita myymään vähän lisäansioina. Aikojen kuluessa yrityksen vaihtuivat ja löysin sattumalta hyvinvointituotteet, joista todella innostuin. Lähdin sitten perustamaan yritystä ja 17 vuoden ajan olenkin siinä saanut jälleenmyyntitiimiä kasaan ja tyytyväisiä asiakkaita ja siitä tulikin ainoa työni.

Tuli kuitenkin rankkoja elämänmuutoksia kahden viime vuoden ajalla, jopa joihinkin niihin johtaviin asioihin jo kolmen vuoden takaa. En jaksanut enää panostaa tiimin kasvattamiseen, ei ollut voimavaroja. Raskaan avioeropäätöksen jälkeen muutin omilleni; olin yksin – onneksi kolme lastani olivat jo aikuisia. Koirat jäivät myös vanhaan osoitteeseen. Tytär muutti maailman toiselle puolelle, isä kuoli ja monta muutakin raskasta ja hirveääkin asiaa tapahtui. Lihoin 10 kg, en jaksanut pitää hyvää huolta itsestäni. Luulin, että kun muutan, elämä muuttuu heti ratkaisevasti positiivisemmaksi. Ei muuttunut – oli todella paljon prosessoitavaa – syyllisyyttä, yksinäisyyttä ja vastutuskykykin romahti, jolloin olin usein sairaana. Onneksi oli ystäviä ja sosiaalisia kontakteja.

Somen mukaan monet luulivat minua kovin energiseksi, sillä olin aika paljon ihmisten ilmoilla ja ahkerasti niistä julkaisin Facebookissa. Toiset sanoivat jopa hengästyneensä ”energisyydestäni”. Sanoin usealle, että tietäisittepä oikeasti, että suurimman osan ajasta makaan sohvalla, katson telkkaria tai selaan Facebookia, nettiä ym ja koen itseni huonoksi, epätoivoiseksi ja merkityksettömäksi. Yritin eri keinoin innostaa itseäni jatkamaan tiimin kasvattamista, mutta aina epäusko iski enkä tehnyt juuri mitään – oli syitä ja oli tekosyitä. Epätoivo kasvoi sillä tulot romahtivat puoleen ja säästöt alkoivat hupenemaan. Oli aika lamaannuttavaa.

Olin tehnyt tuota kaikkea lähes yksin monet vuodet, siis ilman mentoria – apua – omakohtaista tukea. Oli kyllä ollut ihania tiimiläisiä ja kollegoita, jotka tsemppasivat ja joiden kanssa tehtiin yhdessä, mutta yksin itsensä motivoiminen vuosikausia on todella hyydyttävää (tosin kyllä kiitin itseäni sinnikkyydestä). Olin alitajuisesti ihaillut erään toisen yrityksen henkilön toimintatapoja ja toivonut, että minulla olisi sellainen tuki kuin hän. Menin viemään heille yritykseni tuotteita tilauksesta ja hän kysyi lupaa kertoa uudelleen heidän yrityksen mahdollisuuksista. Annoin luvan  vaikka en ollut laisinkaan kiinnostunut kyseisestä yrityksestä enkä heidän tuotteista – tuollaisiahan on joka puolella. Siinä kuitenkin toivo heräsi ja innostuin uudelleen mahdollisuuksista. Päätin lähteä mukaan. Seuraavien kahden viikon aikana kuitenkin pään sisällä heräsi suuria epäilyjä; olenko hullu jos vaihdan pääyritystä ja aloitan täysin alusta, vai olenko hullu jos jään vanhaan yritykseen, josta edelleen kyllä pidin, mutta jossa edelleen joutuisin tekemään niin paljon yksin. Onko minulla voimia aloittaa alusta – nollasta, miten voin vaihtaa tuttuja ja rakkaita kollegoita täysin uusiin, mitä jos … mitä jos. Monet asiat risteilivät mielessäni. Pohdin vaihtoehtoja ja tutustuin uuteen yritykseen monella tapaa – aloin innostua todella monesta asiasta – niin yrityksestäkin kuin tuotteista ja dynaamisesta kasvusta upeine, moderneine työvälineineen. Olinpa ollut ennakkoluuloinen ! Välillä mietin, että miksei minulle aikaisemmin väännetty rautalangasta, mistä on kyse. Mutta Nyt oli oikea aika.

Tein rohkean päätöksen aloittaa uudestaan; sillä seurauksella, että nyt herään toivoa täynnä ja menen rauhassa nukkumaan.

Olen superinnostunut mentoreistani, joiden avulla olen oppinut jo hurjan paljon ihan uusia toimintatapoja ja uskaltautunut tekemään uusia asioita mukavuusympyrän ulkopuolellani. Yksin tekemällä olisi ollut helppoa jättää tekemättä. Vuosi 2019 näyttää innostavalta kun on erittäin menestynyt tuki, joka ohjaa säännöllistä toimintaa. Tulokset ovat hämmästyttäviä.

Miksi kirjoitan tämän jutun ? Siksi, että rohkaisen muitakin epätoivoisissa tai hankalissa tilanteissa tekemään rohkeita päätöksiä, jopa aloittamaan jotain uutta. Joskus täytyy vain antaa aikaa itselleen ja prosessoinnille, mutta yrittäjänä se ei aina ole helppoa. On kyse omasta elämästä, ei siitä mitä muut ajattelevat. On kyse siitä, että tulemme toimeen – mutta myös siitä, että omalla elämällä olisi merkitystä ja olisi mielenrauha sekä into toimintaan. Eikä pelkästään kyse vain omasta toimeentulosta, vaan myös siitä että voisi olla positiivisesti vaikuttamassa myös toisten elämään. Älä vaivu epätoivoon, ratkaisuja on.

Suosittelen myös hyvän mentorin hankkimista – Elämä saa ihan uuden käänteen. Suurin osa menestyneistä ihmisistä puhuvat juuri mentorin tärkeydestä ja itse olen jo huomannut siitä valtavan eron.

Mieti, mitä Sinä voisit tehdä toisin vuonna 2019, jotta elämän osaset saisi tasapainoon.

Nyt on hyvä aika suunnitella ja toimia !

Apua kannattaa pyytää ja olla avoin uusille mahdollisuuksille – silloin kun niille on tarvetta.

Rohkeutta kaikkeen uuteen Sinulle !

Pin It on Pinterest