WP_20141014_017

Marraskuun harmaus. Tehokas työssä, tehokas kotona, tehokas kuntoilussa, tehokas terveellisessä ruokavaliossa, itsensä hoitamisessa, ystävyyssuhteissa. Onko aina kiire? Alkaako uuvuttamaan ? Sallitko itsellesi lepoa, rentoutumista, levollisuutta, pois suorittamisen pakosta ?

Joskus tuntuu, että teen asioita tukka putkella, koska ajattelen, että muut sitä minulta odottavat? Olenko kuitenkin armelias itselleni? Onko minusta edes mitään hyötyä/iloa kenellekään jos väsyn totaalisesti?

On täysin sallittua ja jopa inhimillistä levätä välillä, hengähtää ja nauttia elämän pienistä asioista. Marraskuun harmaus saattaa ahdistaa. Mitä voisi tehdä? Ota päivä aikaa itsellesi, vedä kaapistasi vaikka maalaustarvikkeet (tai hanki ne) ja maalaa jotain oikein pirteää. Käperry sohvalle hyvä kirja seuranasi, ehkä rentouttavaa musiikkia, kynttilöitä.  Tee kylpyhuoneestasi rentouttava Spa-elämys kynttilöineen ja kylpyvaahtoineen. Käy kävelyllä, ei millään tehokävelyllä vaan hitaalla nautiskelulla huomioiden ympäristöäsi. Tässä alla erään helmikuisen harmaan päivän mietteitäni muutama vuosi sitten:

”Koirat oli vietävä ulos vaikka oli ankean harmaa ja kostea ilma helmikuun alussa, jolloin mielikuvat vievät mieluummin hohtaviin hankiin ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Ajattelin kuitenkin ottaa kiitollisuuden mielialan matkaseurakseni, vaikka ei tosissaan kyllä yhtään kiinnostanut eikä tuntunut siltä. Päätin kuitenkin huomioida ympäristöäni. Alkuun huomasin suuren harmauden, loskaiset kävelytiet, ruskean likaiset tienvarret, ankean olotilan. Ajattelin siis keksittyä muuhun mistä voisin olla kiitollinen. Huomasin, että olen kiitollinen siitä, että voin lähteä ulos ihan omin jaloin. Maassa on rauha, toisin kuin joissain maailman kolkissa.

Olin myös juuri kuullut Australian tukahduttavista helteistä ja vaikka lämmön ystävä olenkin, nautin 0-asteisesta säästä – ei ollut varsinaisesti kylmäkään.

Lähdin metsäpolulle. ”Tuossa nuo puutkin vain seisovat”, ajattelin. Katselin niitä lähemmin ja oli kuin en olisi sillä lailla puunrunkoja ennen katsellut, upeita taideteoksia – ja jokainen erilainen. Pohdiskelin miten voisin kuvailla niitä jos olisin kirjailija tai miten maalaisin ne jos olisin taiteilija. Aloin katsella ympäristöäni jotenkin uusin silmin.

Saavuin pienelle purolle, joka solisi rauhoittavasti. Kuljin pienelle kävelysillalle ja tietä pitkin kulki onnellisen oloinen täti. Samassa puroa pitkin lähes ”juoksi” neljä sorsaparia – tuo täti oli tullut niitä ruokkimaan. Tuntevat jo tädin jalkojen askeleetkin. Tulin iloiseksi katsellessani lintujen kisailua aamupalalla. Tuntui, että rauhoittuminen, tehokkaan lenkkeilyn sijaan toi onnellisuutta. ”

Tehokkuuden yhteiskunnassa on tehokasta levätä välillä ja nauttia elämän pienistä asioista, vaikka puunrungon kuvioista. Hengähdä hetkeksi !

Hengitä

Pin It on Pinterest